Yliopistojen kiinteistöt itsenäistyivät
Yliopistojen välinen kilpailu on muuttunut globaaliksi. Yliopistouudistuksessa Suomen yliopistoille haluttiin antaa enemmän taloudellista riippumattomuutta ja reagointikykyä. Yksi ratkaisun avaimista oli kiinteistövarallisuuden uusjako. Yliopistojen kahden miljoonan neliömetrin kiinteistömassa yhtiöitettiin, ja vuoden 2010 alussa yliopistot siirtyivät kokonaan valtion budjettitalouden ulkopuolelle.
Valtionvarainministeriö uskoi kiinteistöjen yhtiöittämisen valmistelun Senaatti-kiinteistöille vuoden 2007 lopulla. Kiinteistöyhtiöiden perustamispäätös sinetöitiin huhtikuussa 2009. Toimeenpanoaikaa jäi vain yhdeksän kuukautta.
– Siinä ajassa perustimme yhteistyössä yliopistojen kanssa kolme yliopistokiinteistöyhtiötä ja hankimme näille toimitusjohtajat, hallitukset ja tietojärjestelmät. Yhtiöihin siirrettiin 1,8 miljardin euron omaisuus, satoja sopimuksia ja noin 200 miljoonan euron liikevaihto. Henkilöstöä ei siirretty yhtiöihin Senaatti-kiinteistöiltä, vaan noin 40 uutta työntekijää palkattiin avoimen haun kautta. Yhtiöiden perustaminen ja kiinteistöomaisuuden mittava siirtotyö onnistui kaikilta osin mallikkaasti ja aikataulussa, iloitsee Senaatti-kiinteistöjen Yliopistot ja tutkimus -toimialan johtaja Juha Lemström.
Tavoitteet saavutettiin
Valtionvarainministeriön, opetusministeriön, yliopistojen ja Senaatti-kiinteistöjen yhdessä toteuttamassa kiinteistöuudistuksessa ei siirretty kiinteistöomaisuutta vaan osakeomistusta. Uusien kiinteistöyhtiöiden osakkeista 2/3 annettiin yliopistoille ja kolmannes jäi Senaatti-kiinteistöjen hallintaan.
Nettovuokraperiaatteella toimineen Helsingin Yliopiston ja muiden Helsingissä toimivien yliopistojen kiinteistöt tulivat yhteen yhtiöön, muun Suomen
yliopistot toiseen. Säätiömuotoiselle Aalto-yliopistolle perustettiin kolmas yhtiö. Uudistus ravisteli myös Senaatti-kiinteistöjä.
– Merkittävä osa aiemmin tekemästämme työstä siirtyi talon ulkopuolelle. Uudistus antoikin meille mahdollisuuden kohdistaa vapautuvia resursseja uusien osaamisien kehittämiseen, mitä muun muassa tuleva roolimme valtiohallinnon strategisena toimitilayksikkönä vaatii.
